Blogi

Ensi vaalikaudella pitää viimein kieltää eheytyshoidot

Setan kyselytutkimuksista käy ilmi, että seksuaalivähemmistöön kuuluvilla nuorilla on muita suurempi riski mielenterveysongelmille. Myös HS keräsi seksuaalivähemmistöön kuuluvilta kokemuksia identiteetin peittelystä. On tärkeää, että käsitteitä kuten itsesyrjintä ja vähemmistöstressi avataan kaikkien tietoisuuteen. Näin ikään:

“Seksuaalivähemmistöjä kuormittaa niin sanottu vähemmistöstressi. Vähemmistöstressi on seurausta syrjinnän, ulos sulkemisen ja näkymättömyyden kokemuksista. Käytännössä se voi tarkoittaa, että nuoruuteen kuuluvat asiat jäävät kokematta tai ne pitää ainakin peittää. Ensirakkaus ja ihastuminen pitää piilottaa jopa itseltään.”

Myös kevään vaalikoneissa esiin nousevat vanhat tutut kysymykset vähemmistöjen asemasta: onko nyt ihan varmasti homojen ja lesbojen ookoo avioitua (huolimatta siitä, että tästä on jo kaksi eduskuntaa äänestänyt, vuosina 2014 ja 2017), tai miten ehdokas suhtautuu jos oma fiktiivinen lapsi menee samaa sukupuolta olevan kanssa naikkuliin. Jälkimmäinen toki kertoo hyvin paljon ehdokkaasta, mutta ei liity mitenkään politiikan tekoon.

On tärkeää mitata ehdokkaiden ihmisoikeuskantoja. Mainitut vaalikonekysymykset syntyvät kuitenkin harhaluuloista, että vähemmistöjen oikeudet olisivat jotenkin tulleet valmiiksi, eikä muita arvoja mittaavia kysymyksiä olisi olemassa. Tai että eduskunnasta käsin ei enää voitaisi tehdä enempää vähemmistöjen aseman parantamiseksi. Paljon on tapahtunut, mutta myös tulevan eduskunnan pitää jatkaa tiellä, jolla tehdään Suomesta ihmisoikeuksien mallimaa. Ja ei, emme ole vielä perillä.

Yksi näistä uudistustarpeista on eheytyshoitojen kieltäminen. Edelleen Suomessa harjoitetaan tätä hoidoksi naamioitua henkistä väkivaltaa, jolla pyritään muuttamaan ihmisten identiteettiä. Erityisen julman konseptin näistä niin kutsutuista hoidoista tekee niiden edustama mielikuva siitä, että vain yhdenlainen seksuaali- tai sukupuoli-identiteetti olisi kokonainen, eheä. Tällä konseptilla voidaan murskata nuoren ja vähän vanhemmankin hoidettavan itsetunto.

Eheytyshoidot ovat olleet jo pitkään poliittisessa keskustelussa puoskarilain eli vaihtoehtohoitoja koskevan kokonaisuuden osana. Laki ei kuitenkaan ole toistaiseksi edennyt selvityksiä pidemmälle, huolimatta siitä, että kyseessä ei olisi lakiteknisesti kovin vaikea uudistus. Eheytyshoidot on kielletty jo Iso-Britanniassa, Maltalla sekä osassa Espanjaa. On hyvä, että STM:ssä on viime lokakuussa aloitettu puoskarilainsäädännön valmistelu jälleen. Eheytyksen kuitenkin voi ja se pitää kieltää huolimatta siitä, mitä käy muun puoskarilain.

Eheytyshoitojen kiellon lisäksi ensi vaalikauden tärkeimpiä ihmisoikeuskysymyksiä ovat translain uudistus sekä sukupuolittuneen väkivallan kitkeminen. Tavoitteeksi pitää asettaa Suomi, jossa moninaisuus on juhlan aihe, eikä kenenkään tarvitse potea vähemmistöstressiä. Lainsäädännöllä vaikutetaan konkreettisesti ihmisten tilanteisiin, sekä annetaan signaaleja identiteettinsä kanssa kamppaileville nuorille.

Loppu vähättelylle: nuorten mielenterveys prioriteettilistan kärkeen

Pelko ettei omia ongelmia oteta vakavasti, avun etsiminen, kuukausien odotus, eri ihmisille puhuminen, paperisota. Tie avun piiriin on yksinkertaisesti liian pitkä.

Tuntuu, että sukupolvelleni mielenterveyden ongelmat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Asia, josta jokaisella ikäluokkani edustajalla on joko omakohtaista kokemusta tai kosketuspintaa jonkun läheisen kautta. Esimerkiksi vuonna 1987 syntyneistä joka viides söi mielialalääkkeitä tai haki apua psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta ennen kuin täytti 21 vuotta.

Avun saamisen vaikeus kertoo asenteista ja siitä, etteivät mielenterveyden ongelmat ole olleet prioriteettilistan ykkösenä. Ensi vaalikauden isoimpia haasteita on saada tähän muutos. Kyse on valinnasta, kuinka tärkeänä pidämme juuri nuorten ongelmiin puuttumista. Kolme neljästä mielenterveyden häiriöstä nimittäin alkaa ennen 25 vuoden ikää.

Suuri osa meistä käy terveystarkastuksissa, lääkärissä hakemassa sairaslomatodistuksen tai tarkastuttamassa hampaansa säännöllisesti. Silti mielenterveyspalvelut eivät tavoita nuoria riittävään hyvin, vaikka arviolta noin 20-25 prosenttia nuorista kärsii jonkinlaisesta mielenterveyden häiriöstä. Työ- tai opiskelupaineet, ihmissuhdeongelmat tai tunne omasta riittämättömyydestä ovat aiheita, joita jokainen kohtaa, mutta selviytyminen jää liian usein omalle tai läheisten vastuulle. Juuri ennaltaehkäisevä toiminta on tärkeässä roolissa mielenterveyden osalta.

Jos omasta henkisestä jaksamisesta puhuminen olisi yhtä normaalia kuin fyysisestä terveydestä puhuminen, useampi meistä uskaltaisi hakea tukea.SDP on tänään 9.10. julkaissut oman toimenpideohjelmansa nuorten mielenterveyden edistämiseksi. Itse iloitsen etenkin siitä, että huomio on kiinnitetty matalan kynnyksen avun tarjoamiseen ja mielenterveysambulanssin kaltaisiin avauksiin. On tärkeää, että uusia avauksia tehdään ja aiheesta puhutaan jatkuvasti enemmän. Vielä tärkeämpää on, että puolueet ryhtyvät käytännön tekoihin nuorten hyvinvoinnin puolesta. Aihe kuuluu prioriteettilistan kärkeen.