Mitä sanoisin nuoremmalle itselleni? 3 syytä miksi Pridea tarvitaan

Teininä aloitin sateenkaariaktivismin. En rynnännyt sateenkaarilippu liehuen torille, vaan ujosti etsin kaltaisiani järjestötoiminnasta ja kävin perheeltäni salaa marssimassa kulkueessa. Paljon haluaisin sanoa tuolle nuoremmalle itselleni, mutta ensin on syytä pohtia, mikä on Priden merkitys +10 vuotta myöhemmin.

  1. Vähemmistöjä vainotaan yhä systemaattisesti 

Vähemmistöihin kohdistuvan vihan pahimpia muotoja ovat väkivalta ja vaino. Esimerkiksi Setan mukaan vuodesta 2008 alkaen on raportoitu yli 3314 transihmisten tai sukupuoleltaan moninaisten ihmisten murhaa. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat ei-valkoiset henkilöt.  Euroopassa vähemmistöjen tilanne ei ole kehittynyt yksinomaan positiiviseen suuntaan, vaan esimerkiksi vihapuheen lisääntymistä ja asenteiden koventumista on tapahtunut viime vuosina.

Silti ensimmäiset Pride -kulkueet, niiden myötä maailman muuttuminen vähitellen ja lainsäädännön yhdenvertaistaminen ovat mahdollistaneet sen, että kaltaiseni ihmiset voivat unelmoida ihan tavallisista asioista. Esimerkiksi vasta n. 50 vuotta sitten homoseksuaaliset teot oli Suomessa kriminalisoitu, kun nykyään samaa sukupuolta olevat parit voivat solmia avioliiton. Näitä oikeuksia ei voida pitää itsestäänselvyytenä vaan kamppailujen tuloksena. On myös iso kysymys, jatkuuko vähemmistöjen oikeuksien kokonaisuudessaan hyvä kehitys myös tulevaisuudessa, vai annammeko sen ottaa takapakkia. 

  1. Sateenkaarevat nuoret voivat muita huonommin

Vuonna 2010 katsoin Ylen “Homoiltaa” mielessäni kaikki nuoret, joita tiettyjen illassa esiintyneiden henkilöiden sanat satuttivat. Vaikka Pride -viikko on kehittynyt marginalisoidun ryhmän protestista kansanjuhlaksi, pääsevät edelleen ääneen myös ihmiset jotka vihaavat. Edelleen on ilmeisesti salonkikelpoista kutsua toisen identiteettiä ideologiaksi.

Kautta linjan vähemmistöön kuuluvat nuoret voivat muita huonommin, ja itsemurhat ovat yleisempiä. Valitettavasti tilanne ei tule allekirjoittaneelle yllätyksenä. Nimittäin kouluterveyskyselyn mukaan joka neljäs seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvista yläkoululaisista kokee kotonaan fyysistä väkivaltaa, ja henkistä väkivaltaa vieläkin suurempi osa.

Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan nuoruutta, jossa täytyy pelätä olla oma itsensä kotonaan. Kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään henkistä tai fyysistä väkivaltaa niiden toimesta, joista on riippuvainen monella tapaa. Toivon, että asenneilmapiiri muuttuu niin, että jokaisen nuoren ensimmäinen seurustelukumppani voisi olla häpeän sijaan ylpeyden aihe. Siksi on tärkeää, että mahdollisimman moni näyttää tukensa Priden sanomalle.

  1. Esikuvia ei edelleenkään ole liikaa

Jo vuonna 2010 Helsinki Pride -viikon teemana oli esikuvat, siis sama teema kuin nyt 10 vuotta myöhemmin. Muistan tuolloin 17-vuotiaan itseni googlettamassa, löydänkö kaltaisiani politiikasta, johtotehtävistä tai tietyiltä konservatiivisiksi mielletyiltä aloilta. Löysin yksittäistapauksia, ja näille lasikattojen rikkojille olen kiitollinen. Silti, myös Suomessa vuonna 2020 toivon, että useampi vähemmistöön kuuluva päätyy johtajaksi, asiantuntijaksi ja käyttämään valtaa. Kun ennen toivoin, että television draamasarjoissa olisi kaltaisiani hahmoja, toivon sitä yhä. Nykyisin toivon myös, että kuva vähemmistöistä monipuolistuu, ja traagisten tarinoiden rinnalla näemme yhä enemmän sankaritarinoita. Toivon että L-koodin Bette Porterin kaltaisia ehdokkaita poliittisiin johtotehtäviin nähdään tulevaisuudessa enemmän myös tosielämässä. 

Ehkä tärkeimmät asiat, jotka nuoremmalle itselleni sanoisin:

Älä ikinä pelkää olla oma itsesi. Älä yritä sopeutua joukkoon. Älä pelkää konservatiivisena pitämiäsi ihmisiä. Muista että on ihan ok tykätä savolaisista tytöistä. 

Ensi vaalikaudella pitää viimein kieltää eheytyshoidot

Setan kyselytutkimuksista käy ilmi, että seksuaalivähemmistöön kuuluvilla nuorilla on muita suurempi riski mielenterveysongelmille. Myös HS keräsi seksuaalivähemmistöön kuuluvilta kokemuksia identiteetin peittelystä. On tärkeää, että käsitteitä kuten itsesyrjintä ja vähemmistöstressi avataan kaikkien tietoisuuteen. Näin ikään:

“Seksuaalivähemmistöjä kuormittaa niin sanottu vähemmistöstressi. Vähemmistöstressi on seurausta syrjinnän, ulos sulkemisen ja näkymättömyyden kokemuksista. Käytännössä se voi tarkoittaa, että nuoruuteen kuuluvat asiat jäävät kokematta tai ne pitää ainakin peittää. Ensirakkaus ja ihastuminen pitää piilottaa jopa itseltään.”

Myös kevään vaalikoneissa esiin nousevat vanhat tutut kysymykset vähemmistöjen asemasta: onko nyt ihan varmasti homojen ja lesbojen ookoo avioitua (huolimatta siitä, että tästä on jo kaksi eduskuntaa äänestänyt, vuosina 2014 ja 2017), tai miten ehdokas suhtautuu jos oma fiktiivinen lapsi menee samaa sukupuolta olevan kanssa naikkuliin. Jälkimmäinen toki kertoo hyvin paljon ehdokkaasta, mutta ei liity mitenkään politiikan tekoon.

On tärkeää mitata ehdokkaiden ihmisoikeuskantoja. Mainitut vaalikonekysymykset syntyvät kuitenkin harhaluuloista, että vähemmistöjen oikeudet olisivat jotenkin tulleet valmiiksi, eikä muita arvoja mittaavia kysymyksiä olisi olemassa. Tai että eduskunnasta käsin ei enää voitaisi tehdä enempää vähemmistöjen aseman parantamiseksi. Paljon on tapahtunut, mutta myös tulevan eduskunnan pitää jatkaa tiellä, jolla tehdään Suomesta ihmisoikeuksien mallimaa. Ja ei, emme ole vielä perillä.

Yksi näistä uudistustarpeista on eheytyshoitojen kieltäminen. Edelleen Suomessa harjoitetaan tätä hoidoksi naamioitua henkistä väkivaltaa, jolla pyritään muuttamaan ihmisten identiteettiä. Erityisen julman konseptin näistä niin kutsutuista hoidoista tekee niiden edustama mielikuva siitä, että vain yhdenlainen seksuaali- tai sukupuoli-identiteetti olisi kokonainen, eheä. Tällä konseptilla voidaan murskata nuoren ja vähän vanhemmankin hoidettavan itsetunto.

Eheytyshoidot ovat olleet jo pitkään poliittisessa keskustelussa puoskarilain eli vaihtoehtohoitoja koskevan kokonaisuuden osana. Laki ei kuitenkaan ole toistaiseksi edennyt selvityksiä pidemmälle, huolimatta siitä, että kyseessä ei olisi lakiteknisesti kovin vaikea uudistus. Eheytyshoidot on kielletty jo Iso-Britanniassa, Maltalla sekä osassa Espanjaa. On hyvä, että STM:ssä on viime lokakuussa aloitettu puoskarilainsäädännön valmistelu jälleen. Eheytyksen kuitenkin voi ja se pitää kieltää huolimatta siitä, mitä käy muun puoskarilain.

Eheytyshoitojen kiellon lisäksi ensi vaalikauden tärkeimpiä ihmisoikeuskysymyksiä ovat translain uudistus sekä sukupuolittuneen väkivallan kitkeminen. Tavoitteeksi pitää asettaa Suomi, jossa moninaisuus on juhlan aihe, eikä kenenkään tarvitse potea vähemmistöstressiä. Lainsäädännöllä vaikutetaan konkreettisesti ihmisten tilanteisiin, sekä annetaan signaaleja identiteettinsä kanssa kamppaileville nuorille.